sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Naisten treenimuoti on parempaa kuin miesten

Kehonmuokkaajille tarkoitetut vaatteet ovat vahvasti sukupuolittuneita. Naisten vaatteet ovat tehty koreilua ja esittelyä varten, kun miehille myydään liian isoja ja värittömiä rytkyjä, jotka korostavat millaista massaa tahansa. Naisille tehdyt vaatteet noudattavat siis paremmin kehonmuokkauksen logiikkaa, kun miesten vaatteet estävät miehiä omaksumasta harrastuksensa maailmankuvaa. 

Kehonmuokkauksen kannalta johdonmukaisia naisille tarkoitettuja treenivaatteita käytetään koko ajan enemmän ja valikoima paranee vuosi vuodelta. Tässä esimerkkejä tämän hetken kuumimmista kuteista:






Esimerkit ovat suomalaisen salimuodin ääripäästä eivätkä useimmat naiset halua vieläkään noudattaa bodauksen puhdasta itsensä esittelyn logiikkaa vaan he pyrkivät tarkoituksella peittelemään itseään ja korostamaan kehonmuokkauksen luonnetta "urheiluna" tai terveellisenä elämäntapana.

Miehille tarkoitettuja kehonmuokkaukseen sopivia vaatteita on vähän ja samat hillityt kaavut ovatkin muotia vuodesta toiseen:



Klassikoksi muodostunut vaatemerkki Gasp nautiskelee ylisuurten vaatteiden peittelyn logiikalla ja muistuttaa, että miehille on olemassa vain yksi väri silloinkin, kun se väri muuttuu. Gasp on bodausvaatteiden pastelli ja naisellisuutta häpeävien mörrimöykkyjen vakiokalustoa. Thor Steiner on tullut mukaan täsmälleen yhtä tylsillä, mutta vähän niukemmilla jokamiehen paidoilla, jotka on leikattu suoraan T-paitamuotista.

Trikoita suomalaiset bodarimiehet eivät juuri käytä ja siksi Better Bodiesin on pitänyt lisätä jo valmiiksi tavallisiin mustiin housuihinsa miehekkyyttä korostava maastokuvio. Värillisiä miesten trikoita on turha metsästää yleisimmistä mallistoista.

Naisten osalta Suomen markkinat ovat kaukana muun maailman tasosta, jossa kehonmuokkauksen itsensä esittelyn logiikka ei ole yhtä ristiriitainen ilmiö. Siksi esimerkiksi rapakon takana on helpompi pitää esittelyyn sopivia vaatteita:






Naiset eivät käytä Suomessa tällaisia asusteita, koska niissä esitellään 'liikaa'. Näin voidaan ajatella, kun ei haluta hyväksyä, että kehonmuokkauksessa on kyse itsensä esittelystä. Samalla juututaan kivuliaisiin päänsisäisiin noidankehiin, jossa oma pinnallinen harrastus pitää oikeuttaa syvällisillä syillä. Psykologisten ongelmien välttämiseksi kehonmuokkaajan pitäisi heti harrastuksensa alussa uusia vaatekaappinsa ja heittää pois kaikki löysät ja peittävät vaatteet. Miehille se on vaikeampaa kuin naisille.

Kaikista isoimmat miesbodarit ovat osanneet leikitellä itsensä esittelyllä ja käyttää groteskeja ja paljastavia asuja: 


Silti heidänkin itsensä esittely on usein ansaittu massan tuomalla oikeutuksela. Silloin kyse ei ole enää esteettisestä itsensä esittelystä vaan tulosten esittelystä. Suomalaiset miesbodarit puhuvat aina mieluummin tulosten saavuttamisesta kuin kuvailevat lihasten kaarien kauneutta. 

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Fitness-Henna loi oman altergonsa: "Kosteusvoide-on-ihan-ok-Penan"

Fitness-Henna ei pitänyt hänen teksteihinsä kohdistetuista analyyseistani. Hänestä kritiikkini oli heppoista ja perustui lähinnä omiin arvailuihini hänen persoonastaan. Henna perusteli epäuskoaan kertomalla itsestään paljon henkilökohtaisia asioita ja samalla tuli luoneeksi hahmon, jota fitness-ilmiössä kannattaisi parodisoida.

Kutsukaamme häntä Kosteusvoide-on-ihan-ok-Penaksi.

Pena aloittaa kertomalla omasta suhteestaan kehonrakennukseen ja ulkonäköön:

"En pidä kehonrakennusta ja lavalla esiintymistä minään "homoseksuaalien juttuna", vaan urheilulajina. En vähättele myöskään kasvoja tai hiuksia ulkonäön hierarkiassa, sillä yllättävää kyllä myös minulla on ollut hiukset, mutta pidän lyhyitä hiuksia helppohoitoisempana. Trimmaan esimerkiksi partaani säännöllisin väliajoin ja kyllä; olen jopa nyppinyt kulmakarvojani ja se ei ole mielestäni muuta kuin ulkonäöstään huolehtimista. "

Penasta kehonrakennus ei ole homoseksuaalien juttu, koska se on urheilulaji. Itse asiassa mikään liikunta ei ole Penasta hinttimäistä, kunhan se vain on urheilua eikä kauneuden tavoittelua. Pena myös korjaa aina, kun joku hänen kavereistaan erehtyy kutsumaan bodauskisoja kauneuskilpailuiksi. Urheilu on heteromaista toimintaa, koska siinä suoritetaan ja saavutetaan jotain. Se on myös väline kanssakilpailjoiden voittamiseksi ja mieskunnian lisäämiseksi. Kauneuskilpailussa taas keikistellään hyödyttömästi perse pitkällä missien, homojen tai Fitness-Hennan tapaan.

Pena on klassinen suomalainen mies perustellessaan hiusten pituutta käytännöllisillä tekijöillä. Penalla oli pidemmät hiukset, mutta bodauksen aloittamisen tuoma homoseksuaalinen jännite pakotti kompensoimaan jostain, joten hiukset sai lähteä ja partaa alettiin ajamisen sijaan trimmaamaan. Toisinaan hän myös antaa kihlattunsa nyppiä kulmakarvojaan, vaikka silloin vähän kipristeleekin mahanpohjasta.

Seuraavaksi Pena kertoo tyylistään:

"Ensinnäkään en häpeä ottaa kuvia itsestäni sen koommin omissa kuin naistenkaan vaatteissa. En myöskään ole mikään homovihaaja, joka pitää kireitä vaatteita homosteluna. Ymmärrän esimerkiksi pyöräilyssä käytettyjen trikoiden idean vallan hyvin sekä olen myös itse "Trikoo-Hillevinä" esiintynyt paljonkin, koska harrastin nuorempana hiihtoa ja kireä hiihtopuku kuuluu asiaan."

Pena huomioi, että trikoita voi käyttää muutenkin kuin anaaliseksiin valmistautumisessa jos vain hiihtää tai muuten onnistuu perustelemaan neitimäisen valintansa hyödyllisyyteen liittyvillä kriteereillä. Pena ymmärtää muutenkin kaiken kireän idean, kunhan se ei johda kireyden ihailuun suolen sisä- tai ulkopuolelta. Penan lisänimi Trikoo-Hillevi muistuu Penan mieleen aina kun hän pukee päälleen liian kireät vaatteet.

Penaa viehättää ja pelottaa hänen taipumuksensa julkaista itsestään kuvia naisten vaatteissa. Hän käyttää salanimeä, jotta kukaan ei kuvittelisi Penan olevan tosissaan. Hän ei kuitenkaan halua myöntää itselleen tai muille, että julkaisisi kuvia ilman salanimeäkin jos se ei olisi niin noloa.


Kuvan Pena ei liity tapaukseen










keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Fitness-Henna: suomalaisen bodauksen konservatiivinen sovinisti

Sosiaaliseen mediaan on syntynyt ilmiö Fitness-Henna. Hän esittelee itsensä Henri Kokkona, tasamaantallaajana, joka ei ole homo, idiootti tai vajaa. Henri kertoo lainaavansa vaatteita kihlatultaan, joissa ei kuitenkaan "yleensä keikistele". Hän on ottanut peilikuvia hauiksistaan, vaikka ne ovatkin Henrin mielestä surkeat.

Henriä alkoi jossain vaiheessa huvittaa "yli mennyt fitnessilmiö". Fitneksellä Henri tarkoittaa kehonmuokkausta ja siihen liittyviä elämäntapoja. Nuoret tytöt haluavat yhä useammin osallistua bikinifitneskilpailuihin heti treenamisen alussa ja Henrin mukaan on hassua, että lavoille lähdetään "vailla minkäänlaista perusmassaa". Henri epäilee myös, että Fitnestä ei harrasteta hyvän olon ja terveellisyyden vaan sosiaalisen paineen vuoksi.

Fitness-Hennan kuvissa ja teksteissä on paljon ristiriitoja. Toisaalta hän ottaa itsestään perinteisiä tavallisten tyttöjen ja fitnessihmisten poseerauskuvia, mutta hänellä on myös paljon muualta linkattuja kuvia isoista naisbodareista, joilla on varmasti riittävästi 'perusmassaa'. Fitnesshenna ilmoittaa parodisoivansa eniten bikinifitnestä, jossa somenäkyvyys ja nuoret tytöt ovat keskeisiä, mutta silti hän vertailee keskenään lihavia miehiä ja lihaksikkaita naisia sekä malleja ja lihaksikkaita naisia.

Fitness-Hennan teksteissä parodisoidaan lähinnä nuorten naisten kirjoitustyyliä, ulkonäkökeskeisyyttä ja naisellisuuden esittämistä. Teksteillä onkin kaksi päätarkoitusta, joista toinen liittyy fitnessilmiöön ja toinen sukupuoliin. Fitneksestä ei voi laskea leikkiä ilman naisellisuuden parodiaa, koska Hennan mainitsemat fitnessilmiöt liitetään naisiin ja feminiinisyyteen. Suomalaisten bodarimiesten on vaikea hyväksyä miesten itsetarkoituksellista itsensä esittelyä ja he haluaisivat ajatella bodauksen olevan ensisijaisesti "hyvän olon" ja "terveellisyyden tavoittelua" tai vaihtoehtoisesti välineellistä urheilukilpailua, jossa tärkeintä on voitto. Nuorten tyttöjen kehonmuokkausjulkisuus korostaa bodauksen esteettistä luonnetta ja se hävettää miehiä.

Fitnessilmiö on Henristä hassu, mutta ei siksi, että bikifitnesskilpailijat olisivat huonoja bodareita vaan siksi, että he ylipäätään ovat bodareita ja vielä naisia. Itsensä esittelyssä on Henrille jotain sellaista, jota hän häpeää "narsismina". Henna ja Henri harrastavat molemmat kehonmuokkausta, mutta vain Henna hyväksyy lajinsa. Henri on aina hävennyt hauiskuviaan, vaikka on halunnut ottaa vielä naismaisempia kuvia.

Fitness-Henna on tarjonnut Henrille mahdollisuuden elää todellisena, esteettisenä kehonmuokkaajana, mutta valitettavasti suuri yleisö lukee Fitness-Hennasta vain kehonmuokkauksen ja naisellisuuden esitysten kritiikkiä. Nuoret tytöt oppivat, että urheilu on parempaa kuin kehonmuokkaus ja tekeminen parempaa kuin näyttäminen. Siksi Fitness-Hennasta tulee vain jälleen yksi tavallinen suomalainen miesbodari, joka ei pysty hyväksymään lajinsa luonnetta.














tiistai 3. kesäkuuta 2014

Bikinifitness - ehdottomasti kyllä

Sara Vanninen kirjoitti somenäkyvyyttä saaneen blogikirjoituksenjossa hän erottaa urheilun ja kehonmuokkauksen toisistaan ja kertoo nauttivansa enemmän urheilullisista päämääristä. Samalla hän väittää, että ulkonäön vuoksi treenaaminen on vähemmän arvostettavaa, epäterveellisempää ja pinnallisempaa kuin urheilu.  

Sara sanoo:

"Urheilun ja liikunnan pääidea hämärtyy kun tavoitellaan täydellistä lihaserottuvuutta ja kilpaillaan lavalla bikineissä siitä kellä on isoin hauis ja tiukin reisi...Motiivi on loppujen lopuksi kuitenkin pinnallinen....Kyse ei ole siitä kuka on vahvin, vaan siitä kuka näyttää vahvimmalta."

Blogitekstinsä alussa Sara huomasi, että on erilaisia syitä liikkua ja hän on aivan oikeassa erottaessaan kehonmuokkauksen ja urheilun toisistaan. Hän kuitenkin pyörtää omat puheensa ja saarnaa liikunnan mystisestä pääideasta, jota hän vielä täsmentää:

"Oon ehkä vanhanaikainen, mutta mua kiinnostaa se mihin pystyn, miten kehityn, miten jaksan, ...Mulle tavoite meinaa sitä, että pystyn johonkin suoritukseen (enkä nyt tarkoita lihasten pullistelua), jonka eteen olen tehnyt paljon töitä."

Lihasten pullistelu ja itsensä esitteleminen on Saran mielestä pinnallista ja ulkonäköön keskittyminen aiheuttaa syömishäiriöitä ja epävakaita ihmisiä:

"Liian monta kertaa olen lukenut blogeista ja lehdistä juttuja “Fitness-elämäntapa pelasti minut syömishäiriöstä”. Ei, vaan fitness-elämäntapa teki syömishäiriön sairastamisesta laillista. Miten pakonomainen treenaaminen, överihifistely ruoalla ja rasvattoman kropan ihailu eroaa syömishäiriöstä? No ei yhtään mitenkään."

Saran huomiot 'fitnessihmisten' eli kehonmuokkaajien epävakaudesta ja syömishäriöistä ovat osuvia, mutta ne eivät johdu ulkonäköön keskittymisestä. Sara myös kritisoi aivan turhaan bikinifitnestä, koska bikinifitness on kehonrakennuksen terveellisin ja ristiriidattomin laji. Kehonmuokkauksen, bodauksen ja fitneksen ongelmat johtuvat niiden jatkuvasta vertaamisesta muihin urheilulajeihin ja niiden arvomaailmaan. 

Saran kaikki teesit pitää kääntää toisin päin:

1. Ulkonäköön keskittyminen ei ole pinnallista, mutta urheilu voi hyvinkin olla.


Pinnallisuudella viitataan moraalisesti huonompaan motiiviin tehdä asioita, vaikka silloin väitteestä "Ulkonäköön keskittyminen on pinnallista" tulee helposti pelkkä kehäpäätelmä. Harvemmin pinnallisuudella vain kuvataan kuinka ulkonäkö todetaan kehon "pinnalta". Tässä mielessä kyse on fyysisen kehon pintamuodostumista eikä kovin monet kiinnostu sisäelimien ulkonäöstä. 

Jonkin pinnallisuus edellyttää toisen syvällisyyttä, mutta asioiden jakaminen pinnallisiin ja syvällisiin on metafyysinen ideologia, josta voi jutella oman hengen kanssa, kunhan se suostuu tulemaan ensin omasta ruumiista ulos.

Esteettiset motiivit eivät ole psykologisesti vähäpätöisempiä kuin urheilullisiin suorituksiin liittyvät motiivit. Kauneus on syvälle ihmisen, elämän ja todellisuuden luonteeseen menevä ilmiö ja se ilahduttaa kaikkia muita paitsi keskimääräistä suomalaista. Sen sijaan liikunnan tekeminen velvollisuudesta on suomalaisille paljon tyypillisempää. Sen voi sanoa olevan motiivina 'vähemmän harkittu' kuin pyrkimys kauneuteen. Urheilullisia suorituksia laskeva insinöörilogiikka perustuu välineelliselle maailmankuvalle eikä tajua mitään bodareiden esteettisestä asenteesta.

2. Ulkonäköön keskittyminen on terveellistä, urheilu ei ole. 

Kehonmuokkauksen sanotaan aiheuttavan syömishäiriöitä koska kehonmuokkaajilla on paljon syömishäiriöitä. Syömishäiriö on psykologinen häiriö, joka johtuu vääristyneestä kehonkuvasta. Vääristymä syntyy, kun toivekuvan ja todellisen peilikuvan välinen (ainainen) ristiriita tulkitaan väärin.

Kehonmuokkaaja tulkitsee ulkonäön minän ominaisuudeksi, koska ympäröivä yhteiskunta pakottaa muuttamaan ulkonäön laskettavaksi suureeksi, jonka avulla omaa arvoa voidaan verrata toisten arvoon. Samalla kehonmuokkaaja tulkitsee oman kehonsa 'rakentamista vaativat' puolet virheiksi. Tämä toimenpide on puhtaalle esteettiselle asenteelle vieras eikä ulkonäköön keskittyminen edellytä hierarkkista vertailua. Taiteellekin asetetaan sosiaalisia kriteereitä, mutta taidekokemuksia pidetään silti suhteellisina ja yksilöllisinä. Taideteos on aina kokonaisuus ja sen valmiiksi tulemisen voi tietää vain taiteilija itse.

Bodauskisat eivät ole puhtaan esteettisen asenteen mukaisia, mutta tuomareiden subjektiivinen näkökulma on usemmille kilpailijoille tosiasia.

Urheilussa sen sijaan vertaillaan ihan kaikkea ja tärkeintä on voittaminen silloinkin kun häviäjää kannustetaan. Urheilu perustuu tulosten vertailulle ja niiden laskettavalle parantamiselle. Bodaajien henkilökohtaiset kompleksit syntyvät urheilun logiikan siirtämisestä esteettisen asenteen alueelle. 

3. Bikinifitness pelastaa kehonmuokkauksen

Kehonrakennuksessa, varsinkin isoimmissa luokissa leikitellään kaikista eniten toiminnallisuuden harhoilla. Siellä bodaus halutaan yhdistää voimaan, kestävyyteen ja muihin urheilullisiin ominaisuuksiin. Samalla kuitenkin torjutaan bodauksen idea ja tämä ristiriita synnyttää tuntemuksen omasta kelpaamattomuudesta. Jos bodaaja hyväksyisi itsensä taideteoksena, tuloksena olisi Arnold pelkissä tangoissa kävelemässä pitkin Venice Beachin katuja. 

Bikinifitneksessä ei tarvitse leikkiä toiminnallisuudella koska laji on rehellisesti 'perseen keikutusta'. Bikinifitneskilpailijoilla on mahdollisuus omaksua esteettinen asenne mahdollisimman puhtaasti ja he pyrkivätkin avoimesti tekemään ulkonäkötöitä. Isommat kehonrakentajat omaksuisivat esteettisen asenteen puhtaammin jos heidän ulkonäölleen olisi enemmän kysyntää työmarkkinoilla.

Bikinifitneksen ongelma on sen läheiset yhteydet kuntoiluun, joka muuttaa helposti esteettisen asenteen tavalliseksi suomalaiseksi velvollisuudeksi 'liikkua riittäväksi ja syödä hyvin'. Kuntoilu lisää  urheilun tavoin bodaajan sisäisiä ristiriitoja.

4. Kehonmuokkaaja nauttivat parhaiten 

 Sara päätyy kritiikissään erittäin sovinnaiseen huomioon elämästä ja fitnesselämäntavasta:

"Meinaan nimittäin nauttia kesästä, enkä ottaa lomamatkalle omia eväitä, treenata kahdesti päivässä, feidata festarit koska treeni ja syödä puistopicnicillä höyrytettyjä papuja, ja näiden edellä mainittujen jälkeen tietysti kiven kovaa väittää että oli muuten best summer evö."

Niin, kesästä nauttiminen bissen, hampurilaisten ja festariromanssien kanssa voi olla todella paljon kivempaa kuin tarkat aikataulut ja salilla hikoilu. Nauttiminen ei ole kuitenkaan vastakkaista kehonmuokkaajien, fitnessihmisten ja bikifitnesskilpailijoiden esteettiselle asenteelle.

Pelkästään esteetikot kykenevät nauttimaan omasta kehostaan tekemättä sen 'virheistä' minän ominaisuuksia. Esteetikko tunnistaa oman kehonsa kauniina, mutta myös aistillisena ja seksikkäänä. Urheilijalle nautinto on pakollinen paha tai velvollisuus, jonka avulla keho viritetään uudelleen. 

Suurin osa bodareista ei ole puhtaita esteetikkoja, mutta tämä ei johdu bodauksen vaan urheilun luonteesta.



perjantai 23. toukokuuta 2014

Eurovaalit crossfittaajan ja bodarin tapaan

Jos viettää liikaa aikaa kuntosalilla, ei ehkä huomaa ympärillä tapahtuvia asioita. Tällä hetkellä Euroopassa käydään kamppailua maailmankuvista samalla tavalla kuin bodaaja ja crossfittaaja kilpailevat treenauksen ainoista oikeista motiiveista. Poliittisten aatteiden taustalla olevat näkemyserot kertaantuvat kuntosalilla ja kahdelle erilaiselle treenaajalle on olemassa omaan harjoitteluunsa sopivat eurovaaliehdokkaat.

Bodaajan harjoitusfilosofiaa sävyttää esteettinen asenne, joka tekee bodaajasta taiteilijaluonteen. Samalla tavalla hänen eurovaaliehdokkaansa pitää ymmärtää taiteellisen ilmaisun päälle. Sosioekonomisten asemien tärkeyttä korostavat porvaripuolueet, joihin SDP myös kuuluu, eivät osaa samastua bodaajan maailmaan koska heille bodaus on liikuntaa, joka unen ja terveellisen ravinnon kanssa herättää töihin, täyttää veroilmoituksen ja suhtautuu seesteisen hyväksyvästi kotitöiden jakaantumiseen sukupuolten perusteella.

Bodaaja on ihmisläheinen, empaattinen ja yhteisöllinen. Usein hän on jopa liian ankara itseään kohtaan tehdessään säännöistä, normeista ja velvollisuuksista korkeimpia totuuksia. Bodarille yhteisö menee yksilön edelle ja koko bodauksen voi nähdä syntyvän reaktioista yhteisön liian ankariin sääntöihin. Bodaaja ei voisi valita yksilöä korostavaa poliittista aatetta eikä eurovaaliehdokasta, joka ei osaa katsoa asioita kokonaisuuksina.

Bodaaja haluaa olla eurooppalainen sydämeltään. Hän samastuu siihen EU:n merkitykseen, jossa eurooppalaisuus määritellään hengeksi tai aatteeksi. Bodaaja halua ylittää rajoja ja antaa muiden tulla rajojen yli. Hän kannattaa liittovaltiota siksi, että niin unelma yhtenäisestä euroopasta toteutuu ja tuota haavetta ei voi pelkistää vapaakauppasopimukseksi tai passintarkastusten poistumiseksi. Bodaajalle talous on suhteellinen merkitysjärjestelmä, joka voi koska tahansa muuttua toisenlaiseksi. Bodaaja antaa lainat anteeksi jos korkeammat tavoitteet sitä vaativat.

Crossfittaaja on insinööriluonne ja hän suunnittelee harjoittelunsa teknisten periaatteiden mukaan. Politiikassa hän valitsee ehdokkaan, joka haluaa "asioiden toimivan". Crossfittaaja uskoo, että paras maailma syntyy vain tekemällä asioita oikein. Hän on naivi realisti, joka ajattelee maailman olevan periaatteessa valmis kunhan vain muutkin tajuaisivat, miten maailma oikeasti toimii. Hänellä on tapana tehdä äärimmäisiä yleistyksiä, jotka perustuvat hänen mielestään terveeseen järkeen. Crossfittaaja valitsee porvaripuolueita, jotka uskovat taloudellisen rakenteen ensisijaisuuteen. Nuori crossfittaaja valitsee todennäköisesti oikealle suuntautuvan porvaripuolueen ja vanhempi crossfittaaja voi äänestää SDP:tä. Silti Crossfittaaja voi helposti kuvitella, että hänellä ei ole ideologiaa.

Crossfittaaja kilpailee useimmiten itseään vastaan ja hänellä onkin tapana luulla, että kaikki on itsestä kiinni. Toisin kuin suorituksia, koko maailmaa on vaikea pelkistää numeroiksi, joten crossfittaaja ajattelee parhaan politiikan olevan paikallista ja henkilökohtaista. Hänellä on vaikeuksia ymmärtää eurooppalaisuuden ydintä ja hän suhtautuukin konservatiivisesti asioihin, jotka ovat epämääräisiä tai vaikeasti hahmotettavia. Crossfittaaja voi kannattaa Euroopan laajuista liittovaltiota, mutta vain jos sen merkitys puretaan talouskielelle ja sen hyödyt perustellaan konkreettisesti.

Bodaajan ja Crossfittaajan eurovaaliehdokkaiksi muodostuvat elämänkatsomustensa arkkityypit:

     




sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Bodauksen ja Crossfitin erilaiset harjoittelufilosofiat

Oletteko ikinä yhdistäneet olutta ja viiniä? Se on tyhmää ja tuomittavaa. Niin voi myös pilata molemmat juomat.

Mikään ei silti estä kaatamasta juomia samaan kuppiin ja kulauttamasta sisältöä kitaansa. Makujen sekoittumiseen toimenpide ei vaikuta, sillä viinin ja oluen maistaa selvästi erillään. Aineiden sekoittumisesta huolimatta maut koetaan eri tavoilla. Samoin käy, kun yritetään yhdistää Crossfittia kehonmuokkaukseen. Mikään ei estä yrittämästä, mutta tuloksena on kaksi toisiaan hylkivää kokemusta.

Kehonmuokkaus on toimintaa, vaikka se ei ole toiminnallista. Kehonmuokkaus jäljittelee liikeradoissaan toiminnallisuutta, joka tarkoittaa ainoastaan, että lihasten kasvattamisessa käytetään hyväksi kehon toiminnallisia ulottuvuuksia, niin kuin kaikessa muussakin inhimillisessä toiminnassa.

Kehonmuokkauksen erottaa Crossfitista harjoittelufilosofia ja elämänfilosofia. Harjoittelufilosofia määrää harjoittelun sisäpuolta ja elämänfilosofia ulkopuolta. Viime kädessä elämänfilosofia määrää myös harjoittelufilosofiasta koska harjoittelu tapahtuu elämän sisällä.

Harjoittelufilosofia määrittää miksi ja miten harjoitellaan. Siihen sisältyy harjoittelun sisäpuolen keinot, tavat, syyt ja tarkoitukset.

Bodaus esteettisenä elämäntapana

Bodarit pyrkivät kasvattamaan lihaksia niiden ulkoisen kauneuden vuoksi. Harjoittelussa kauneus tarkoittaa kokemusta esteettisten piirteiden kuten symmetrian ja muodon hyvyydestä. Kokemuksista taas syntyy harjoittelua määrävää esteettinen asenne, joka on jokaiselle bodaajalle yhteinen treenaamisen perspektiivi.

Ympäristö on tärkeä osa harjoittelutapoja ja bodaaja harjoittelee vain kuntosalilla. Kaikki harjoitteluun liittyvä tapahtuu samassa paikassa ja siksi kuntosalista muodostuu bodareille erityisen tärkeä paikka, toinen koti.

Samasta syystä myös kuntosalin ihmisistä muodostuu harjoittelun kannalta tärkein sosiaalinen viiteryhmä, jonka sanomattomat säännöt määräävät kaikkea tervehtimisestä supersarjojen viimeisen ähkäisyn oikeuttamiseen asti. Bodaajilla on tapana puhua salin tunnelmasta, tarkoittaen, että siellä käyvät ihmiset vaikuttavat omaan treenaamiseen. He suosivat "kovaa treenaavia" ja vieroksuvat  'sunnuntaitreenaajia'.

Bodaajat eivät tarvitse toisiaan treenivinkkien vuoksi vaan tekemään harjoittelulle tarkoituksia. Kehoa ei kannata muokata ilman yleisöä. Lihaksista voi iloita yksinkin, mutta vain psykologisen projektion välityksellä. Omat silmät voivat koska tahansa vaihtua toisten silmiksi. Hyvää vartaloa ei nimittäin ole olemassa ilman sen säännöllistä sosiaalista varmistamista. Aina välillä kehonmuokkaajat tiedostavat tämän ja pelästyvät lajinsa sosiaalista luonnetta julistamalla äärimmäistä yksilönuskoa:

"Teen tämän vain ja ainoastaan itseni vuoksi!"

Kehonmuokkaajien esteettinen asenne edellyttää sympaattista asennetta, jossa toisiin ihmisiin samastutaan poikkeuksellisen vahvasti. Vastoin yleistä luuloa, bodarit ovat crossfittaajia empaattisempia eikä bodareiden narsismi ole aitoa. Se on kyllä narsistinen reaktio bodarin omien silmien muuttumisesta toisten silmiksi. Freud sanoisi, että bodareiden yliminä (kulttuuri/sosiaalinen viitekehys) on liian vahva ja ego yrittää laittaa vastaan. Ego ei onnistu, joten se yrittää torjua yliminän kokonaan. Tuloksena on narsistista käytöstä, mutta vain siksi, narsismi häviää.


Kauneus kokemuksena ja kilpailemisen ristiriita

Kauneudella kilpaileminen tarkoittaa keskenään erilaisilla kauneuskokemuksilla kilpailemista, mutta silti fitnesskilpailuissa käytetään mittatikkuna yksittäisiä kauneuskäsityksiä. Arvostelussa kauneudet asetetaan hierarkkiseen järjestykseen, vaikka kauneuskokemukset ovat subjektiivisia. Bodarit turhautuvat tuomareiden kyvyttömyyteen noudattaa arvostelukriteereitä sillä tuomaritkin kokevat kauneuksia vaihtelevilla tavoilla. Kilpaileminen on bodauksen luonteelle vastakkaista ja lähenee Crossfitin logiikkaa.

Kauneuden tavoittelun takia "suoritukseen keskittyminen" tarkoittaa aivan toista kuin crossfittaajilla. Bodarit saavuttavat sarjojensa aikana hengellisiä kokemuksia, joita ammattilaiset kuvaavat Nirvanaa muistuttavina zen-tiloina. Ne ovat mahdollisia vain silloin kun ei keskitytä suoritukseen vaan suorituksessa olemiseen.

Oikean tekniikan seuraaminen ja yksittäisen suorituksen järjellinen laskelmointi ovat raudan käskemistä ja etäisyyden ottamista. Bodareiden liikkeistä tulee sen sijaan intuitiivisia, joka esteettisen asenteen kanssa ensin alistaa ja sitten tappaa suorittavan järjen. Arnoldin Pumping Iron -elokuvassa kuvaama "pumppi" ei sekään ole hedonistinen kohtaus vaan ruumiin kyseenalaistumista sillä hetkellä, kun ego kuolee. Arnold kertoo pumpin olevan samanlaista kuin laukeaminen. Samalla hän kertoo kuinka jatkuva "pumpissa" oleminen tarkoittaa taivaallista olotilaa.

Bodareiden harjoittelufilosofia yhdistyy "elämäntapaan". Esteettinen asenne ei ole mahdollinen muuten kuin elämän laajuisena, koska se korvautuu helposti egon syöttämillä nautinnoilla. Siksi bodarit suosivat askeettista elämäntapaa. Egolle ei edes haluta antaa jalansijaa kännäämisellä tai karkilla koska se olisi kaikille bodareille yhteisen elämäntavan eli yliminän huijaamista.

Elämäntapa on kuitenkin eri asia kuin elämänfilosofia. Bodareiden elämänfilosofia ei voi perustua esteettisen asenteen puhtauteen siksi, että egon tappaminen on vahingollista. Crossfittaajan harjoitusfilosofian kohdalla taas ongelmana on egon liian suuri koko.

Crossfit: insinöörit kilpasilla


Bodauksessa liikutaan pelkästään kuntosalilla. Crossfitissa taas kuntosali vain esittää kaikkia mahdollisia paikkoja ja viime kädessä luontoa. Kuntosalin nimikin muutetaan boksiksi ja siellä käytettävät välineet matkivat alkeellisia ja luonnosta löytyviä elementtejä. Boksista ei tule crossfittaajan toista kotia, koska harjoittelu ei saa olla riippuvainen harjoitteluympäristöstä.

Harjoittelunsa puolesta crossfittaajat tarvitsevat toisiaan treenivinkkien vuoksi ja kannustamaan parempiin tuloksiin. Crossfittaajan, kuten kenen tahansa urheilijan, pitää järkevästi laskelmoida harjoitteluaan saavuttaakseen parhaita mahdollisia tuloksia. Crossfittaaja ei voi sukeltaa harjoitteluun vaan hänen täytyy tietää missä mennään ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Crossfittaaja pitää siis keskittyä suorituksiin niiden ulkopuolelta käsin. Tämä edellyttää ns. välineellistä asennetta, jota voi myös kutsua insinööriluonteeksi.

Välineellinen asenne ei suuntaudu ihmisiä vaan järkeä ja abstraktioita kohti. Empaattinen asenne häiritsee suorituksia ja laskelmointia. Tämä aiheuttaa egon ylikorostumista, joka saa aikaan supermieskomplekseja. Seurauksena on omien kykyjen yliarvointia, joka saa aikaan loukkaantumisia. Crossfitin lopettaminen johtuu liian suuren egon aiheuttamasta yliminän vastarinnasta. Ego ei onnistu laittamaan vastaan yliminälle, joten se yrittää torjua yliminän kokonaan ja tuloksena on hetkellinen nöyryyskohtaus:

"Minusta ei ole tähän"


Crossfit on enemmän yksilölaji kuin kehonmuokkaus. Tietysti boksit ovat yhteisöjä ja maailmanlaajuinen crossfityhteisö on olemassa. Sen sisäinen kommunikaatio voi olla myös urheilulajien keskinäisessä vertailussa ainutlaatuista. Silti crossfityhteisö koostuu vain yksilöistä, jotka kilpailevat keskenään ja itseään vastaan.

Toisten kanssa kilpailu on itsensä kanssa kilpailemista 

Crossfitissa lasketaan jatkuvasti kaikkea. Samalla on pyrittävä parempiin tuloksiin jossain laskettavassa mielessä. Crossfitideologiassa korostetaan kilpailun positiivista määritelmää, jossa ihmiset kilpailevat itseään eikä toisiaan vastaan. Näin korostetaan egoa ja piilotetaan taustalla vaaniva yliminä siihen asti kunnes yksilö osallistuu esimerkiksi ensimmäisiin Crossfitkilpailuihin. Voittamisen paineista voi tulla sietämättömiä.

Sosiaalinen kilpailu pitää egon kurissa ja ilman sitä Crossfit ei olisi kiinnostavaa. Crossfitin joukkuelajit on tehty tasapainottamaan yksilökeskeisyyttä, joka vaikuttaa crossfittaajien elämäntavoissa. Crossfittaajille on yritetty kehittää elämäntapoja, jotka liittyvät lähinnä ruokavalioon, mutta suurimmalle osalle crossfit on vapautta valita oma elämäntapansa. Urheilijoilla ei yleensä ole mitään yhteistä "urheilullista elämäntapaa" koska he eivät tarvitse sellaista.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Lihavat bodarimiehet iskevät toisiaan

Suomalainen kuntosali on peilikuva muusta yhteiskunnasta. Punttia nostetaan samoista syistä kuin töissä tehdään töitä, ruokapöydässä syödään, koiria ulkoilutetaan, lapsia työnnetään kärryissä, vaimon kanssa katsotaan Putousta, toyotafarmaria putsataan kevättalvella, anoppia vierastetaan tai kuten paikalliskuppilassa vedetään kännejä.

Sama pätee myös toiseen suuntaan. Kuntosalin kertaalleen kopioituja käsityksiä siirretään tosimaailman tilanteisiin, kuten niihin harvoihin hetkiin, jolloin uhkarohkeus voittaa häpeän ja mies kuvittelee tekevänsä aloitteen.

Tapahtuma on nimetty iskemiseksi olettaen, että mies iskee naista. Kehonmuokkaajamies argumentoi usein paremman kropan tuomalla lisäarvolla naisten iskemisessä, mutta vain piilotetut homoseksuaaliset tavoitteet voivat selittää miespuolisten kuntosalikävijöiden hullunkurisia käsityksiä naisia miellyttävistä kroppatyypeistä. Keskimääräinen bodarimies ei iskekään naisia vaan muita miehiä naisten kautta.

Bodarimies hämmentyy, kun häneltä tivataan naisia miellyttävän kropan kriteereitä. Vastaukset tulevat kuitenkin nopeasti, kun erehtyy kutsumaan bodaria kehonmuokkaajaksi. Silloin naisellisuuteen liittyvien mielikuvien kautta syntyneet homoseksuaaliset jännitteet on jo torjuttu ja muutettu miesten keskinäisiksi ihanteiksi:

"EI MIKÄÄN KUKKAKEPPI"

Strike one. Tilastollisesti naiset tykkäävät juuri kukkakepeistä mikäli tällä viitataan yleiseen hoikkuuteen, vyötärön leveyteen ja symmetriseen kropan muotoon. Yleisemmin hoikkuus edustaa terveitä elämäntapoja, menestystä ja suorityskykyä.

Hoikkuus on selvästi historiallinen rakennelma, joten ehkä bodarimiehet kaipaavat takaisin menneisyyteen, jolloin lihavien miesten keskinäiset homojännitteet olivat vähemmän ilmeisiä.

"NAISTEN MIELESTÄ LIHAKSET ON LIHAKSIA VAAN JOS NE ISOJA"

Strike two. Lihakset ovat viehättäviä, mutta vain silloin kun ne yhdistyvät viehättäviin asioihin. Kehonmuokkaus tavoittelee lihasten esteettistä vaikutelmaa. Keskimääräiset bodarimiehet yrittävät etsiä lihasten viehättävyyden syytä, mutta päätyvät toistamaan vanhan lihavien miesten keskinäisen kilpailuasetelman, jossa lihakset ovat massaa ja massa voimaa. Voimakkuuden tarkoituksena on vakuuttaa vain toisia miehiä.

"NÄKYVÄT VATSALIHAKSET ON TURHAA HOMOILUA"

Strike three. Näkyvät vatsalihakset voivat ehkä olla heteroin asia koko bodauksessa. Niiden hankkiminen vaatii usein kukkakepiksi muuttumista ja siten lihavien miesten keskinäisen homoringin rikkomista. Näkyvien vatsalihasten hankkiminen on puhdasta bodausta koska vatsalihasten näkyvyydellä ei ole toiminnallisia funktioita eikä niitä voi käyttää "voimamittelöissä".

Näin bodarimiehen kuvaamaksi naisia miellyttäväksi kroppatyypiksi piirtyy: