sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Jouluna miehet saavat miehistyä

Joulun aikana on helppoa olla tyytyväinen saamiinsa alakerran värkkeihin. Ei siksi, että niitä olisi silloin mukavampi hypistellä kuin muulloinkaan, mutta johtajaksi syntyneen miehen syntymäpäivän kunniaksi järjestetty juhla korostaa joka tavalla miehenä olemisen hyviä puolia. Eikä vähiten siksi, että joulun yltäkylläinen hiilarifiesta ei tuota ainuttakaan ristiriitaista ajatusta itsetietoiseen maskuliinisuuteen pyrkivässä äijäfilosofiassa.

Mitä enemmän syön kinkkua, suklaata, laatikoita, rosollia, silliä, kananmunaa, mätiä tai niitä lukemattomia makeita herkkuja, joita useimmiten naiset valmistavat muita kuin itseään varten, sitä paremmin jaksan kasvattaa lihassoluja heti tapaninpäivänä, mutta vaikka en jaksaisikaan, naiset muistuttavat minua pullottavien miehen ruumiinosien positiivisista mielikuvista. Sen sijaan, että naiset toruisivat paksun vyötärön terveysriskeistä, he joutuvatkin nopean ja todennäköisesti tiedostamattoman pelkoreaktion valtaan. Nainen samastuu äkillisesti neuroottisen oloiseen ahmimiseeni ja huomaa, että hänen oma lihomisensa on riski femiinisen roolin jatkuvuudelle, jossa naisen kuuluu olla pieni, hento ja vähäruokainen. Näin minä saan jouluna kaikki parhaat konvehdit, kinkun mehukkaimmat osat ja jälkiruoista rasvaisimmat. Talon naiset ovat tyytyväisiä omaan jouluunsa, kunhan pystyvät laskemaan, että olen syönyt heitä enemmän

Samalla kun nautin jouluateriasta, talon naiset kituvat laihdutusajatuksissaan ja sitten on minun vuorona muistuttaa, että kyllä naisellakin saa olla lihaa luiden päällä. Tämä ei tietenkään ole totta ja kiirehdin tapaninpäivän salille muistuttamaan itseäni naisista, joiden pakaroista huomaa heti heidän jättäneen väliin jouluna kaiken muun paitsi kastikeettoman kalkkunan.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Bodauksellakin on eurokriisejä

Tehdessäni käyrätangolla Reverse Scott -hauisliikettä ja ihastellessani Kippari Kallelta perittyjä kyynärvarsiani ja niiden pullottavia verisuonia, äkkinäinen adrenaliinipiikki herätti minut kesken sarjan pohtimaan bodauksen ja kapitalismin yhtäläisyyttä. Maailman parhaasta urheilulajistani saa nimittäin vedettyä monessa kohdassa suoria analogioita markkinatalouden mekanismeihin.

Bodaus nojaa vahvasti talouskasvuun. Eikä pelkästään siten, että vain taloudellisesti rikkaissa maissa voi harrastaa bodausta vaan bodaus itsessään perustuu rajattoman kasvun logiikkaan, jossa tuotantovoimien pitää jatkuvasti kasvaa, jotta kiinteän pääoman määrä eli lihasmassan määrä lisääntyisi. Kerran saavutettu kiinteä pääoma ei itsessään tuota lisäarvoa eli lisää lihasta, joten markkinoille pitää jatkuvasti syöttää lisää muuttuvaa pääomaa eli treenata ja syödä enemmän.

Kuten globaalissa markkinataloudessa, bodarikin ennustaa omaa kasvuaan, ja kuten globaalissa markkinataloudessa, näihin ennustuksiin vaikuttaa monet inhimilliset ja välittömät tekijät, kuten onko tyttöystävä juuri jättänyt, onko poskissa havaittavissa epämiellyttävää nesteisyyttä tai onko youporn sulkenut väliaikaisesti sivustonsa ylläpitotoimia varten. Naismaisen tunnekuohun yllättäessä bodari stressaantuu, hänen lihaksensa menevät kataboliseen tilaan ja talouskasvu pysähtyy. Todellisuudessa kiinteälle pääomalle ei ole tapahtunut mitään, mutta bodari vain luulee, että hän on pienempi kuin aiemmin. Hän saattaa masentua ja lopettaa treenaamisen kokonaan, jonka seurauksena hän menettää lihasmassansa.

Yhtä äkillisen tyttötunteen seurauksena bodari voi herätä luulemaan, että on isompi kuin todellisuudessa onkaan, ja että hänestä voi helposti tulla vieläkin isompi. Niin kauan kun bodari tiedostaa kokonsa olevan työn tulosta, joka voidaan myös menettää, hän tekee itsepintaisesti töitä säilyttääkseen miehekkään ulkomuotonsa. Tämä ei kuitenkaan riitä sillä lihasmassan pitää bodauksen lakien mukaan jatkuvasti kasvaa. Kasvun logiikka saa bodarin ottamaan vähitellen treenipäiviä velaksi eli lähestymään kasvua erilaisin kiertotein kuten käyttämään kiellettyjä aineita. Ennen pitkää velat pitää maksaa takaisin, koska velkaa ei ole terveellistä ottaa jatkuvasti. Talouskasvu pysähtyy ja bodari kriisiytyy jälleen.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Ensimmäistä kertaa sirkuksessa

Hei, olen melko nuori klovni ja harrastan bodausta. Bodauksella tarkoitan liikuntamuotoa, jossa pyrin kaikin keinoin kasvattamaan ylisuuria könttejä joka puolelle kehoani ja sitten rakentamaan omaa persoonaani näiden kasvainten varaan.

Samaan aikaan tavoittelen toisten könttikasvattajien, eli poikkeuksetta miesten, kunnioitusta ja vähättelen naisten merkitystä ja arvoa elämässäni. Tätä homoseksuaalista jännitettä puren liioittelemalla miesten ja naisten ominaispiirteitä ja vakuuttelemalla itselleni bodauksen motiivien olevan täysin irrallaan muusta maailmasta ja varsinkin hyväksynnän hakemisesta hauraalle egolleni.

Kerron ensin hieman itsestäni bodarille tyypilliseen tapaan päästä varpaisiin tarkastelemalla ruumiinosieni merkitystä bodauksen viitekehyksessä, jossa jokaisella ruumiinosalla on jokin maskuliiniseen ihanteeseen liittyvä funktio. Pyrin samalla vähättelemään itseäni, koska tiedän, että minun kuuluu pullistella vain salilla ja toisten miesten kanssa, mutta aina nöyrästi ja kunnioittaen suurempia bodyjumalia:

Minulla on iso pää, ja voimakkaat leukaluut, jotka tekevät päästäni kulmikkaan näköisen, mutta vain jos minua ei katso suoraan edestäpäin. Silloin huomion vie pulleat poskeni, joita voi myös kutsua tissiposkiksi. Nenäni on pieni ja pystynevä ja sitä on sanottu naiselliseksi. Naamakarvani kasvavat hitaasti, mutta kun minulla on sänki, kasvoistani muodostuu absurdi yhdistelmä 26-vuotiasta miehekkyyttä ja teini-ikäistä pallonaamaa.

Kaulani on paksu ja se on kasvanut bodauksen edetessä. Minun on hankala löytää sopivia kauluspaitoja.  Aataminomenani on pieni ja pidän sitä feminiinisenä. Klovnityttöystäväni on kehunut minulle aataminomenani pienuutta, mutta vertasin päässäni kommenttia samantapaiseen lauseeseen: ”Oi kun söpö pieni penis”.

Hartiani ovat säälittävät, mutta ne olisivat vieläkin säälittävämmät jos en bodaisi. Kaikkien pitää muistaa ero hartioiden ja olkapäiden välillä. Hartioissa on kyse eri lihasten ja rangan yhdistelmästä. Olkapäät voivat kasvaa, epäkkäät voivat kasvaa ja niska voi kasvaa, mutta hartialinja saattaa silti jäädä surkeaksi eli feminiiniseksi. Joskus ajattelen kaikkien ongelmieni ratkeavan jos minulla vain olisi isommat hartiat.

Olkapääni ovat kokonaisuudessaan suuret sillä olen pyrkinyt kompensoimaan epämiehekästä hartialinjaani treenaamalla olkapäitä paljon. Etuolkapääni on suhteettoman suuri takaolkapäähän verrattuna, mutta saan lohtua tämän klassisen klovnivirheen yleisyydestä. Olen halunnut uskoa, että takaolkapäiden tekeminen leventää hartialinjaa ja siksi teen niitä paljon. Eräs bodyjumala julisti kerran Tampereen sirkuksessa: ”Takaolkapäät on tärkeimpiä lihasryhmiä eikä kukaan näistä idiooteista tee niitä.” Tunnen ylemmyyttä muita klovneja kohtaan, kun minä olen bodaaja, joka tekee.


Arnold Schwarzenneggerilla oli suuri ja jämäkkä rinta ja olen pyrkinyt tulemaan yhtä miehekkääksi kuin hän. Oma rintani on huomattavasti löysempi ja joskus tissini muistuttavat naisten rintoja. Aloitin bodauksen tekemällä paljon rintaa, kuten useimmat klovnipojat. Rintani ei silti ole erityisen vahva, sillä ylisuuret ojentajani tekevät kaiken työn. Tämä ei haittaa koska käsillä saa helpommin naisia kuin rinnalla.

Vatsani on läskinen ja sen lihaskunto vaihtelee paljon. Suunnittelen kehittäväni vatsaani jatkuvasti sillä jaan monien klovnipoikien harhan, jossa on mahdollista olla iso ja kireä samaan aikaan. Tämän lisäksi nuoret naiset tuntuvat aina ihannoivan vatsalihaksia, jonka olen päätellyt kertovan lähinnä suomalaisen miesväestön ylipainoisuudesta. Vatsalihasten esittelyn voi myös helposti maskeerata välttämättään keikarimaisuuteen liittyvät negatiiviset mielikuvat ja unelmoin päivästä, jolloin voin käyttää samaa kikkaa.


Jalkani ovat kuin keltaiselta, kämmenen kokoiselta lintueläimeltä, vaikka treenaan niitä huomattavasti enemmän kuin useimmat klovnit. Pystyn paitsi syyttämään tästä klovni-isääni, myös vetoamaan miesten geneettisiin ominaispiirteisiin, joihin en muissa asioissa ikinä vetoa. Perseeni on kasvanut koska olen korvannut miehisen kyykyn naismaisella askelkyykyllä ja nykyään koitan epätoivoisesti siirtyä takaisin bodyjumalten osoittamalle tielle, jossa syvältä tehty takakyykky on huomattavasti tärkeämpi miehen mitta kuin esimerkiksi kivekset. Pohkeistani ei tarvitse erikseen puhua koska niitä voi käyttää kiinalaisten naisten hammastikkuina: 




Ainoa ylpeyden aiheeni, käteni, ovat kuin kaksi suurta 
fallosta osoittamassa kohti taivasta: 




















Käsiäni voisi käyttää pienten tyttöjen reisinä tai vaihtoehtoisesti pahimpienkin kovisklovnien impotentiksi tekemiseen. Sääli vain, että käsissäni on voimaa edes tyydyttävästi vain silloin, kun jaksan treenata niitä enkä ainoastaan häkeltyä parempien peniksieni maskuliinisesta symboliikasta samalla tavalla kuin bemarikuski kiihottuu aina uudelleen ymmärtäessään, että koolla on väliä.

Selästäni minulle ei ole mitään sanottavaa, mutta vituttaa tieto siitä, että isäni selkä oli isompi ja tahtoisinkin tavoitella bodyjumalien selkien karhumaista vaikutelmaa. Selällä on eniten potentiaalia aiheuttaa hengen haukkomista ja kunnioituksesta pyörtymisestä. Selällä on myös helpoin todistaa omaa miehekkyyttä, sillä yhdeksän kymmenestä vääntää kädenvääntökisoissa käden tai olkapään sijasta selällään.