maanantai 7. toukokuuta 2012

Solarium on jumalanpilkkaa

Kaikki tietävät solariumin käytön olevan yhtä epäterveellistä kuin auringonotto oikeaan aikaan kesäkuumalla. WHO julkisti viime vuonna tutkimustulokset, joissa solarium yhdistettiin melko kiistattomasti ihosyöpien kehittymiseen. Silti useimmat ihmiset käsittelevät solariumia ja auringonottoa terveyden kannalta täysin eriarvoisina rusketuksen hankkimisen muotoina.

Osittain kyse on solariumin ja auringonoton käytännöllisistä eroista. Solariumia otetaan täsmällisinä annoksina, kun taas aurinkoa nautitaan taivaalta vaihtelevina määrinä. Aurinkoa vastaan ajatellaan  myös voitavan paremmin suojautua esimerkiksi aurinkorasvoilla. Silti aurinkoa otetaan usein ilman rasvoja yhtä välineellisesti ja vielä keinoaurinkoa suurempina annoksina. Todellisuudessa kyse onkin solariumin ja auringon olemuksellisista eroista ihmismielessä.

Aurinko on ollut taivaalla pidempään kuin salkkarit on tullut televisiosta. Silti jälkimmäinenkin on alkanut muodostaa sosiaalisia normeja. Auringon ikuisuus näkyy kokemuksen rakenteellisena ehtona. Aurinko vain möllöttää ja sanelee laskuillaan ja nousuillaan ihmisen elämän omat laskut ja nousut. Aurinko liittyy yhtä vääjäämättömästi elämän ajalliseen kokemiseen kuin isän tai äidin läsnäolo tuntuu jokaisessa seksikokemuksessa. Ihosyöpää aiheuttavaa tähti on siten luonnollinen osa maailmaa ja meitä. Moraalin näkökulmasta se voi tehdä ihmiselle pahaa korkeintaan silloin, kun itse sitä kerjäämme.

Solarium on ennen kaikkea laite: keinotekoinen, ulkoapäin tuotu, luonnoton ja meistä irrallaan. Se loukkaa luonnon järjestystä ja tekee ihmiselle pahaa jo säteilemällä auringon kaltaista valoa. Aina kun ihminen astuu keinoauringon alle, hänen ensimmäinen tuntemuksensa on häpeä. Tämä ei johdu ensisijaisesti sosiaalisesta normista, josta käsin on paheksuttavaa asettaa ulkonäkö terveyden edelle. Häpeä ei myöskään palaudu yksilölliseen terveyden menetyksen pelkoon.

Keinoaurinko loukkaa voimakkaammin luonnonoikeutta kuin moderni lääketiede tai lentokone. Sitä voisi verrata tilanteeseen, jossa ihminen alkaa muokata välittömiä säätiloja. Intuitiivisesti ajatus voi tuntua jumalanpilkalta tai "luonnon voimien vaaralliselta näpräämiseltä", mutta yleensä vain jotenkin epäilyttävältä. Solariumilla on samanlainen epäilyttävä leima, joka juontaa juurensa auringon määräävyyteen ja jumalan kaltaiseen asemaan elämässämme.