perjantai 27. heinäkuuta 2012

Miten bodari voi välttää tuhoavat ylilyönnit?


Ihmiskehon lihakset ovat yksi universumisen ihmeistä. Niiden kasvattaminen on raskasta uurastusta, jossa henkisillä voimavaroilla on erityisen suuri merkitys, sillä keho kieltäytyy jatkuvasti kasvamasta. Kun lihassolut vihdoin suostuvat pullistumaan, voidaan rehellisesti puhua sankaruudesta.

Välillä klovnibodaajat erehtyvät sekoittamaan sankaruuden egonsa ominaisuudeksi. He kuvittelevat lihasten peilaavan heidän paikkaansa yhteisönsä hierarkiassa. Toisaalta he saattavat arvioida yläkanttiin oman arvonsa, mutta sitäkin useammin he unohtavat sisäisen sankaruutensa ja ulkoistavat itsensä sieluttomaksi peiliksi, josta muut voivat katsoa itseään.

Tuloksena on lapsellista egoilua ja itsetuntokriisejä, jotka purkautuvat tuhoisilla tavoilla.

Klovnina velvollisuuteni on huolehtia muiden klovnien hyvinvoinnista, joten olen koonnut listan asioista, jotka bodaamiseen vakavasti suhtautuvien pitäisi muistaa pysyäkseen järjissään:

1. Malli ei ole sankari.

Sankaruus on aina toiminnallista. Itsensä esittely, peilailu ja esteettiset kokemukset ovat toimintaa, mutta ne rakentavat sankaruutta vain välillisesti. Todellinen bodari tavoittelee parempaa kroppaa tietoisena pinnallisten elämysten petollisesta luonteesta. Bodarin elämä jaetaan usein syömiseen, nukkumiseen ja treenaamiseen, sillä askeettisuus auttaa nauramaan elämän näennäisille päämäärille.

2. Egon on tarkoitus tasapainottaa, ei syödä kaikkea.

Egon avulla pystymme suhtautumaan rakentavasti yhteisön ja viettiemme ristiriitaisiin vaatimuksiin. Liian suuri ego syö viettien bodaukseen tarkoitetut voimavarat ja halveksuu läheistemme merkitystä. Nöyryys tarkoittaa kykyä muutella egon osuuttaa omassa toiminnassa. Liian suuri ego estää sitoutumasta pidempiaikaisiin bodausprojekteihin.

3. Steroideilla unohdetaan matkan tärkeys

Bodausideologiat korostavat päämääriä eli erilaisia pisteitä ajassa, jolloin lihakset ovat "riittävän suuret"  rannalle, nakkiokioskin rähinöihin tai bodauskisoihin. Nämä päämäärät on aina nähtävä keinoina säädellä salille menemisen motivaatiota, ei syinä harrastaa bodausta. Hormonit tekevät bodaajasta päämäärän uhrin, jolloin hän helposti unohtaa sankarin olevan aina matkalla.

4. Sankaruutta on monenlaista

Kaikkia ei kiinnosta lihakset. Tämä ei johdu siitä, etteikö lihasten hankkiminen olisi ikuisesti hienoa ja sen arvoista, mutta bodauksen sisäinen maailma ei aukene jokaiselle. Sankariksi voi tulla muillakin tavoilla ja siksi lihakset ovat pelkästään bodarin sankaruuden ulkoinen tuntomerkki.