maanantai 3. syyskuuta 2012

Jos bodaus ja crossfit menisivät naimisiin...

Tiedättekö ne naisten harrastamat sulhasehdokkaiden ominaisuuslistat, joita tyttöjenilloissa käydään läpi kohta kohdalta, ja itketään kun sopivaa prinssiä ei ole vielä löytynyt? Samaan aikaan tavataan, ihastutaan ja aletaan seurustella listoille vastakkaisten miesten kanssa ja lopuksi kaikki onkin kohtaloa ja rakkauden mystistä leikkiä.

Aletaan ihan hupsuiksi ja kuvitellaan argumentin vuoksi, että naiset todella löytävät miehet ominaisuuslistojen perusteella. Yritetään samalla fixata yhteen kaksi modernien jumalten lajia: Crossfit ja Bodaus.

Annetaan Crossfitille nimeksi Chris ja Bodaukselle Bob, koska on jännittävää käyttää blogitekstiä deittipalstan lisäksi vihreän vouhotuksen edistämiseen.

Chris haluaa tulla parhaaksi kaikessa mahdollisessa. Hän on siinä mielessä itsekeskeinen, että ymmärtää kaikkien omat yksilölliset lähtökohdat ja haluaa kilpailla itseään vastaan. Samalla hän haluaa kuitenkin vertailla itseään muihin, sillä se on ainoa tapa asettaa itsensä paremmuusmittareille. Keho on Chrisille enemmän tai vähemmän välinearvo.

Bob haluaa näyttää parhaalta mahdolliselta. Hän on siinä mielessä itsekeskeinen, että haluaa muiden ihailevan itseään ja kadehtii samalla muiden parempia lähtökohtia. Toisaalta Bobin esteettisempi asenne tekee Bobista sosiaalisemman ja riippuvaisemman muiden mielipiteistä. Bob kuvittelee sen olevan heikkous, vaikka Chris näkee Bobin itseään empaattisempana.

Chrisille itsensä kehittäminen on laskemista ja luokittelua. Hän asettaa suorituksia erilaisiin kielellisiin ja matemaattisiin tasoihin. Chrisiä kiinnostaakin elämässään suoritukset ja suoritustulosten laskeminen. Hän on insinööriluonne, joka ei siedä epäjärjestystä.

Bobille laskeminen on välinearvo ja häntä kiinnostaa suoritusten lopputulokset ja niiden esteettinen arvo. Bob laskee suorituksiaan saadakseen paremman visuaalisen kokemuksen itsestään ja hän on  taiteilijaluonne, joka ymmärtää elämän olevan viime kädessä pelkkiä kokemuksia.

Chris antaa periksi, kun suoritus on ohi. Hän etsii uuden haasteen ja aloittaa elämänsä aina uudelleen. Hän kestää hyvin epäonnistumisia, koska haasteita on useita. Silti ainainen haasteiden etsiminen turhauttaa.

Bob kuvittelee, että häntä ohjaa sankarillinen ajatus ihmisen ikuisesta keskeneräisyydestä. Silti hän varjelee mielessään ajatusta, että pääsisi joskus "eläkkeelle". Bob ihailee Chrisin "haasteita" koska Bobille haaste tarkoittaa jotain täydellistä, "elämänkokoista" eli kaikkea mitä Bob on ja voi olla. Bobin liian suuri "projekti" muuttuu helposti pakkomielteeksi ja henkisiksi ongelmiksi.

Bob turhaantuu itseensä nopeammin ja saattaa jopa muuttua Chrisiksi.

Johtopäätökset:

Bob tuo suhteeseen Chrisin kaipaamaa empatiaa ja sosiaalista virettä.
Chris tekee Bobista rauhallisemman ja rationaalisemman ja opettaa parempaa suhtautumista uusiin haasteisiin.

Bob opettaa Chrisille sitoutumista ja uhrautumista.

Bob vie Chrisin oopperaan ja auttaa Chrisiä löytämään intohimoisen puolensa. Chriss pitää puolestaan tunteellisemman Bobin järjestyksessä ja pitää huolta, että parin kotitalous välttää ailahtelevan ihmisen tyypilliset kriisit.

Bob kertoo Chrisille, että suhdetta pitää katsoa kokonaisuutena ja mahdolliset kriisit pitää aina suhteuttaa suhteen kokonaissymmteriaan. Hauista voi olla helpompi kasvattaa kuin leveää selkälihasta.

Chris haluaa aina selvitä suhteen kriiseistä pätevästi ja hänen maalaisjärjestään voi olla hyötyä, kun Bob pitää ahmismispäiviä ja saa itsetuntokriisejä. Toisaalta Chrisin pitää opetella empaattisuutta, koska Bob on herkkä.

Kaiken kaikkiaan voimme sanoa, että Chris ja Bob täydentävät toisiaan, mutta vain jos molemmat ovat valmiita joustamaan jyrkimmistä päähänpinttymistään.

Toisaalta Chris ja Bob käyvät molemmat aivan liikaa salilla ja heidän suhteensa saattaa kriisiytyä pelkästään palautusjuoman saatavuuden perusteella.