tiistai 11. kesäkuuta 2013

Bodaus luo jakomielitautia

Kävin läpi kymmenen bodausblogia, joissa pitkään treenanneet kilpailijat kertoivat omasta harrastuksestaan ja suhteestaan kehonmuokkaukseen. Blogien pitäjien iät ja sukupuolet vaihtelivat, mutta jokaisella toistui sama teema aina uudelleen: 

Miten löytää tasapaino bodyurheilun sosiaalisten ulkonäköpaineiden ja "itselle tekemisen" välillä?

Useimpien henkilökohtainen ratkaisu oli skitsofreeninen. Blogien pitäjät kertoivat, että treenatessaan ja "kehittyessään", he eivät välitä toisten mielipiteistä ja tekevät töitä vain itselleen.

Kropan arviointiin ja kisaamiseen liittyvissä tilanteissa he sitten muuttuvatkin sosiaalisiksi olennoiksi ja ovat täsmälleen sitä, mitä heiltä odotetaan.

Fitnesskilpaiilja erottelee minänsä puolet, koska kehonmuokkaus on jatkuvaa sosiaalista ulkonäköarvointia. Fitnessurheilijan on mahdotonta poistaa kehonmuokkaukseen liittyvää sosiaalista puolta, vaikka kuinka puhuisi itselleen tekemisestä.

Kropan hyvännäköisyyttä ei ole olemassa ilman ulkonäköpaineita ja tämän huomaaminen saa fitnesskilpailijan ahdistumaan bodauksen peruuttamattomasti pinnallisesta luonteesta.

Ahdistusta lievitetään antamalla treenaukselle uusia arvoja. Blogien pitäjät löytävät itsestään urheilijan, mutta vain treenien ajaksi, koska bodauksen arvomaailma pakottaa vieläkin peilin eteen.

Tuloksena on Jekyl ja Hyde, joiden vaihtelussa ei ole modernin ihmisen silmään mitään outoa.

                       

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti