keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Miksi bodauksen pitäisi olla urheilua?

Fitnessbuumi on synnyttänyt muutamassa vuodessa kasan hyväkuntoisia, mutta itsemurhan partaalla olevia ihmisiä, jotka eivät uskalla katsoa peiliin eivätkä syödä ilman keittiövaakaa. Siksi on alettu jälleen pohtia fitneksen merkitystä ja erityisesti sitä, onko fitness urheilua?

Fitneksen Suomen mestari Eveliina Tistelgren otti kantaa blogissaan fitneksen ja urheilun samastamisen puolesta, mutta Eveliinan on kovin helppoa puhua sillä hän ei ole Body Fitnessurheilija ja hänen lajissaan todella tarvitaan fyysistä suorituskykyä.

Eveliina ei varmasti valehtele, kun hän sanoo:

"Omalla kohdallani motiivit lajiin eivät kuitenkaan löytyneet (eivätkä löydy edelleenkään) pelkästään upean fysiikan hakemisesta, vaan ennen kaikkea fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä monipuolisesti"

Hän todennäköisesti väittäisi, että myös body fitness -kilpailijat ja muut tavalliset kehonmuokkaajat voivat keskittyä ulkonäön ohella ajattelemaan treeniään urheiluna.

Mutta kun kehonmuokkaus ei ole urheilua, ja jos sitä aletaan ajatella urheiluna, kyse ei ole enää kehonmuokkauksesta.

Useimpien mielestä urheilu liittyy jollain tavalla liikuntaa harrastavan tavoitteisiin. Päämäärien pitää olla ihmisen suorituskyvyn ja toiminnallisuuden parantamisessa, pelkkä tekeminen ei riitä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vipunostojen tekeminen ei tee kenestäkään urheilijaa, vaikka sattuisi hikoilemaan ja polttamaan kaloreita. Urheilun suhteellistaminen miksi tahansa epäonnistuu kertomaan miksi kehonmuokkaajatkin haluavat samastua urheiluun.

Urheilu ei toimi kehonmuokkauksen kantavana voimana, koska se opettaa pois kehonmuokkauksesta. On yhdentekevää, että urheilu on huomattavasti terveellisempää ja kehonmuokkaus saattaa luoda psyykkisesti ja fyysisesti maan päällisiä helvettejä. Kun kehonmuokkaaja alkaa urheilla, hän ei voi keskittyä triceps brachii muclen kasvattamiseen eikä ainakaan arvostamaan kasvatusprosessia.

Eveliina voisi kysyä: miksei voi olla kehonmuokkaaja ja urheilija samaan aikaan?

Tietysti voi urheilla ja muokata kehoa samanaikaisesti, mutta nämä näkökulmat voivat tukea toisiaan vain silloin, kun lähtökohtana on urheilu. Toiminnallisessa ja suorituskykyyn keskittyvässä harjoittelussa on erilaisia teknisiä periaatteita kuin lihaskasvuun tähtäävässä liikunnassa, vaikka lihashuolto ja moninivelliikkeet kuuluvat molempiin lajeihin. Urheilu nojaa myös toisenlaiseen maailmankatsomukseen kuin kehonmukkaus.

Toisin sanoen: kehonmuokkaaja saattaa kunnioittaa urheilijan periaatteita, mutta arvottaa liikuntaa lihaskasvun ja kehonmuokkauksen kautta. Seurauksena syntyy maailmankuva, jossa ei voida ymmärtää toiminnallisten liikkeiden tärkeyttä. Samalla syntyy ihminen, joka arvottaa itsensä ihmisenä täysin eri tavalla kuin urheilija. Kehonmuokkaaja voi välttää neuroottiset syömistottumukset ja rikotut peilit  hyväksymällä kehonmuokkauksen erilaisen luonteen.









1 kommentti: